Ernon tarina

Tammikuussa 2012 pakkasjakson aikana aloin kärsimään lisääntyneestä virtsaamistarpeesta ja kirvelystä virtsaamisen aikana. Alavatsa oli myös kipeänä. Hakeuduin lääkäriin ja lääkäri diagnosoi vaivan eturauhasen tulehdukseksi. Laboratoriokokeita määrättiin, kuten virtsan bakteeriviljely, mutta lääkäri kuitenkin määräsi aloitettavaksi antibioottikuurin (siprofloksasiini), koska se olisi hoito siitäkin huolimatta, että tulehdus ei olisi bakteeriperäinen. Tämä kieltämättä tuntui hiukan omituiselta ja omituista oli vielä antibioottikuurin pituus, neljä viikkoa! Olin siinä vaiheessa melko epätoivoinen ja otin kuurin vastaan, mutta todellakin kysyin lääkäriltä haittavaikutuksista. Lääke oli lääkärin mielestä kuulema hyvin turvallinen ja hyvin siedetty. Uskoin lääkäriä, mutta se saattoi olla elämäni suurin erehdys, sillä tuota lyhyttä lääkärikäyntiä seuraava vuosi oli kirjaimellisesti taistelua elämästä.

Lääkärin ohjeiden mukaisesti aloitin kuurin jo ennen kuin laboratoriotulokset olivat valmistuneet. Annos oli aivan käsittämätön, gramma päivässä! Pari päivää tosin meni ihan hyvin ja virtsaamisvaiva helpottui hiukan, mutta ehkä jo kolmas päivä oli merkki tulevasta. Aloin tuntea omituista ahdistusta, äkillistä synkkyyttä kesken kaiken. Välihuomautuksena voisin sanoa, että elämäni oli hyvää tuohon aikaan, olin juuri valmistunut yliopistosta ja elämä odotti. Äkilliset synkkyyskohtaukset herättivät epäilykseni ja soitinkin lääkettä määränneelle lääkärille ja kerroin ahdistuksesta. Lääkäri ei uskonut, että ahdistus voisi johtua lääkkeestä ja kaiveli vanhoja tietoja minusta, joissa kerrottiin aikaisemmasta ahdistustaipumuksesta. Neuvo oli yksiselitteinen, syö lääkkeesi! Kevensin mieleni ja jatkoin kuuria, sillä ahdistuskohtaukset olivat vielä toistaiseksi aika lieviä. Seuraavana yönä kuitenkin hävisivät unet ja jos nukuinkin, niin näin järkyttäviä painajaisia. Aamulla ylös noustessa olo oli todella synkkä ja aloin olla melko sekavassa tilassa, halusin yhtäkkisesti tappaa itseni, hypätä sillalta alas! Seuraavien päivien tapahtumatkin olivat sekavia, en enää tiennyt mitä olisin tehnyt. Virtsaamisvaiva ei ollut parantunut täysin, mutta tiesin, että minulle määrätty antibiootti aiheutti ahdistusta ja unettomuutta. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, miten vakavasta asiasta oli kysymys. Ajattelin, että oireet häviäisivät, kun kuuri loppuu, minun pitäisi vain selvitä sinne asti. Yritin siis jatkaa, mutta huonoin seurauksin. Hakeuduin lopulta päivystykseen kysyäkseni, että löytyisikö tilalle jotain toista lääkettä, koska tämä nykyinen tekee minut hulluksi. Vastaanotolla hoitaja ei suostunut edes ottamaan minua sisään, koska hänen mielestään kuvittelin kaiken. Hän haki minulle vettä ja käski ottaa pillerin ja mennä kotiin. En vain enää yksinkertaisesti pystynyt ottamaan sitä ja vaadin päästä lääkärille. Lääkäri ei ottanut vastaan, vain kirjoitti reseptin toiselle antibiootille. En ottanut sitä, vaan lopetin myös siprofloksasiinin. Kuurin aloittamisen ja lopettamisen välillä oli noin viikko, mutta siinä ajassa koko elämäni oli kääntynyt ylösalaisin. Toivoin, että kun lopetan kuurin, kaikki palautuu ennalleen. Näin ei käynyt.

Sinnittelin pari päivää ja ehkä kolmantena päivänä kuurin lopettamisen jälkeen alkoi tapahtua todella kauheita. Näin muutaman kerran eräänlaisia valveunia, joissa luulin olevani kuollut tai koomassa, että elämä on vain kuvitelmaa. Menin totaaliseen paniikkiin ja aloin itkeä hysteerisesti. En enää pystynyt asumaan yksin, vaan jouduin menemään vanhempien luokse. Siellä hysteeriset itkukohtaukset vain jatkuivat ja samalla tein tutkimusta asiasta. Paljastui, että fluorokinolonit tekevät pysyvää vahinkoa, ja etten välttämättä koskaan palaa ennalleen. Se oli viimeinen pisara, jonka jälkeen romahdin totaalisesti. Vanhempani veivät minut lääkäriin, josta minut ohjattiin psykiatriseen hoitoon, olinhan selvästi psykoottinen, mielisairaala kutsui. Tiesin, että siprofloksasiini aiheutti kaiken tämän, mutta minua ei uskottu, ei lääkärit eivätkä edes sukulaiseni. Se oli pahinta. Tässä kohtaa voitaisiin pohtia sitä, että viedäänkö esimerkiksi häkämyrkytyksen saanut ihminen mielisairaalaan. Ei varmaankaan. Olin myrkytyspotilas, mutta terveydenhoitojärjestelmälle vain pelkkä psykoottinen harhaluuloinen yksittäistapaus. Jota pitäisi tietenkin lääkitä! Kyllähän minua sitten lääkittiinkin, mutta siitä huolimatta en nukkunut silmäystäkään, itkin hysteerisesti. Kaikkeen tähän ratkaisu oli lisää lääkkeitä, vaikka menin koko ajan vain huonompaan kuntoon. Jos puhutaan korruptoituneesta lääketieteestä, niin psykiatria on varmasti pahnan pohjimmainen mätäpaise. Sillä ei ole minkäänlaista vastuuta yhtään mistään ja käytännöt ovat suoraan pimeimmältä keskiajalta. Hyvät ihmiset älkää ikinä päästäkö ketään lähimmäistänne tuohon kidutuskoneistoon, sillä se viimeistään tuhoaa ihmisen elämän.

Minut pelasti perhe. Minun oma tahto oli nujerrettu mielisairaalassa, mutta perhe näki kuntoni huononevan koko ajan ja he hommasivat minut ulos osastolta. Jäin avohoitoon, mutta lääkitystä alettiin tietoisesti vähentää, tietysti pelottelukampanjan säestyksellä. Osastojakson jälkeen seurasi vaikea masennus, unettomuus jatkui todella pahana vielä puoli vuotta ja irrationaalinen jatkuva pelkääminen jäivät pysyväksi seuralaiseksi. Sain luultavasti jonkinasteisen aivovamman siprofloksasiinista ja trauman siitä kohtelusta mitä sain psykiatriselta puolelta. Kesti kaksi vuotta ennen kuin uskoni itseeni ja elämään palautui, en ole täysin toipunut vieläkään, mutta elän ihan hyvää elämää. Kaikki kohtalotoverini eivät ole olleet yhtä onnekkaita.

Jos pohditaan terveydenhoitojärjestelmää, niin kyseessä on aivan hysteerisen sairas järjestelmä. Se tuottaa aivan suunnatonta kärsimystä ihmisille, enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun kysyt lääkäriltä haittavaikutuksista, niin oli kyseessä mikä lääke hyvänsä, on vastaus aina sama. Lääke on tehokas ja turvallinen, tietenkin uskot lääkäriä. Lääkkeet eivät kuitenkaan ole tehokkaita ja turvallisia, vaan joillain voi olla totaalisen tuhoava vaikutus ihmisen elämään. Kun ihminen joutuu tällaisen ”harvinaisen” haittavaikutuksen uhriksi ja hänen elämänsä tuhoutuu, niin se sitten todellakin tuhoutuu. Sen jälkeen olet hylkiö ja spitaalinen, josta täytyy päästä eroon. Lääkärit eivät ota sinua todesta, eivät osaa hoitaa sinua ja käyttäytyvät muutenkin todella kylmästi. Jos haluat oikeutta oikeusjärjestelmän kautta, niin lääkeyhtiöt ovat senkin tien blokanneet tehokkaasti. Lääkepakkauksissa on haittavaikutukset lueteltu, eikä niitä enää oikeudessa kiistetä. Tässä vaiheessa vastuu siirtyy lääkkeen ottajalle ja sinusta itsestäsi tulee syypää elämäsi tuhoutumiseen. Lääkärit eivät tule oikeuteen vastaamaan puheistaan, vaan siellä olet yksin korporaatioita vastaan ja häviät aivan varmasti. Lääkärit kiistävät haittavaikutukset aina ja ikuisesti, mutta oikeudessa lääketehtaat enää eivät. Herää kysymys, että ovatko lääkärit tyhmiä vai vaan psykopaatteja. Minun mielestä kaikki lääkärit ovat jotain siltä väliltä. Olkaa ihmiset varuillanne.

Lääkärit ovat aivan varmoja siitä, että huumeet ja alkoholi aiheuttavat psyykkisiä oireita ja ovat monesti niiden yksiselitteinen syy. Tämä on syy varoitella huumeista. Mutta kun reseptilääke aiheuttaa psykoosin, lääkäri alkaakin jeesustella monista muista tekijöistä, eikä lääkettä voi syyttää psyykkisistä oireista. Miten lääkärit selittävät tämän ristiriidan itselleen? Kumpi siellä vastaanotolla on oikeasti mielisairas?

 

3 thoughts on “Ernon tarina

  1. Tässä muuten lista mömmöistä, joita minulle pakkosyötettiin.

    Olantsapiini, diatsepami, oxatsepami, tematsepami, beetasalpaaja, ketiapiini, risperidoni, mirtatsapiini ja essitalopraami.

    Olantsapiini, ketiapiini ja risperidoni ovat psykoosilääkkeitä ja aivan helvetin vaarallisia. Niitä kun lykättiin sipromyrkytyksen päälle, niin ihme, että olen hengissäkään enää.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s