Nimettömän tarina

Syksyllä 2004 sairastuin bakteerin aiheuttamaan korkeakuumeiseen eturauhastulehdukseen. Bakteeri todennettiin laboratoriokokein. Yksityisen lääkäriaseman päivystävä lääkäri aloitti Siprofloksasiini kuurin. Kuudennen päivän kohdalla tunsin oloni oudoksi, kuin mieleni olisi järkkynyt ja en olisi itseni. Lääkäri konsultaation pohjalta lopetin kuurin saman tien. Sitten alkoivat nivelten naksuminen, ei vain nilkoissa, vaan kaikki kropan nivelet naksuivat liikuteltaessa häiritsevästi. Pahinta oli pään kääntäminen kun ajoittain niskanivelistä lähti sähköiskunomainen signaali päähän. Kävin useilla lääkäreillä yksityispuolella, verikokeita, yms otettiin. Kaikki totesivat minut terveeksi ja tämän kierroksen perusteella työterveyslääkärimme totesi minut stressaantuneeksi elämän tilanteeni takia. Olin hiljattain mennyt naimisiin, muuttanut uuteen kotiin, ottanut paljon lainaa ja ensimmäinen lapsikin oli antanut merkkejä tulostaan vaimoni kehossa. Etsin päivittäin tietoa netistä niin Suomesta kuin ulkomailtakin tuosta nivelten naksumisesta ja niihin liittyvistä ”sähköiskuista” löytämättä mitään selittävää tekijää. Itsekin aloin uskoa pääkoppani pettäneen ja työterveyslääkäri määräsikin minut sairauslomalle pariksi viikoksi. Sinä aikana olin jo niin heikossa kunnossa, että pelkäsin kuolevani illalla nukkumaan mennessä enkä näkisi enää seuraavaa aamua. Nämä tunteet, ajatukset ja se kokonaisvaltainen mielentila olivat minulle uusi ja käsittämättömiä. Miten ihminen voi parissa kuukaudessa mennä tälläiseen tilaan. Työterveyslääkäri ei suostunut jatkamaan enää sairauslomaa parin viikon jälkeen, joten palasin töihin. Aloin jostain kumman syystä kuitenkin toipua, kuukausien myötä nivelten naksuminen ja sähköiskut loppuivat, mutta huomasin sen, että en ollut enää henkisesti niin vahva vaikka olinkin voittanut akuutin tilan. Minuun oli jäänyt jotain sellaista tuosta syksystä, jonka huomasin alentaneen stressinsietokykyäni pysyvästi. En ole ollut enää sen jälkeen yhtä vahva kestämään työn ja kodin paineita. Tunsin, että jotain oli muuttunut pääkopassani. Nousujohteinen työurani, jota olin halunnut, kääntyikin stressin ja työkuorman välttelyksi, itseni suojeluksi. Vuonna 2014 koin kahden viikon unettomuusjakson, nukuin vain 2-3h yössä. Tuo katkaistiin Tenoxilla ja pääsin jotenkin kiinni kohtuullisista yöunista. Keväällä 2016 huomasin itse, että olen masentunut ja ahdistunut. Onneksi ymmärsin hakeutua lääkärille. Sain tarvittavan pitkäaikaisen lääke- ja muun hoitoavun. Koen, että tämä nämä kaksi viimeisintäkin asiaa ovat myöhempiä seurauksia tuosta vuonna 2004 syksyllä nautitusta lääkekuurista, joka sekoitti pääkopan ja kropan ehkä peruuttamattomasti. Onneksi ei sentään työkyvyttömäksi, mutta ainakin urakyvyttömäksi. Mukavaa on näin lähes 15 vuoden jälkeen huomata, että silloin 2004 lääkäreille valittaessani oireet olivat todellisia ja ongelma olikin lääkäreiden puolella asian ymmärtämisessä. Tämä ajatus auttaa käsittelemään menneitä ja näitä viime vuosien mahdollisia pitkäaikaisseurannaisia paremmin. Hyvä, että fluorokinolien ongelmat on nostettu julkisuuteen.