Teijon tarina

Keväällä 2014 hakeuduin lääkäriin, koska jouduin juoksemaan vessassa parikymmentä kertaa päivän aikana. Lääkäri määräsi ensin Doximed nimistä antibioottia, mikä ei muuttanut tilannetta mihinkään muutaman päivän aikana. Labrakokeissa ei näkynyt mitään tulehdukseen viittaavaa. Lääkäri ehdotti silti, että aloittaisin Ciprofloxacin kuurin, koska Doximed ei ollut tehonnut. Lääkäri ei maininnut mitään haittavaikutuksista, eikä liioin apteekin farmaseutti. Mutta en myöskään itse niistä kysynyt. Olinhan antibiootteja syönyt elämässäni aiemminkin ja niistä oli saattanut maha mennä sekaisin tai tulla huimausta tms. ohimenevää vaivaa.

Pari ensimmäistä päivää menivät normaalisti, mutta 4. päivänä kuurin aloittamisesta alkoivat rajut oireet. Ihoa rupesi polttamaan rinnasta, alavatsasta ja reisistä, silmien takaosat kipeytyivät, akillesjänteiden seutu molemmista jaloista kipeytyi pahoin. Lopetin kuurin välittömästi.

Varasin ajan yleislääkärille, kuka sattui yllättäen olemaan tietoinen fluorokinolonien haittavaikutuksista. Hän sanoi, että ihon polte ja akilleskivut ovat seurausta fluorokinolonista ja kuuri pitäisi lopettaa heti enkä saisi enää koskaan näitä lääkkeitä ottaa. Ihon poltteen hän sanoi häviävän parissa viikossa. Valitettavasti – kuten myöhemmin selvisi – hän ei ollut  kirjannut tätä epäilystään lääkkeen osuudesta potilastietoihini.

Seuraavat kuukaudet olivat elämäni pahimmat.

Kivut molemmissa nilkoissa voimistuivat päivien kuluessa siihen pisteeseen, etten pystynyt enää kävelemään kuin lyhyitä pätkiä saati ajamaan autoa. Tuntui siltä kuin nilkan sisäsyrjään olisi kaadettu sisään happoa. Makasin ja itkin kotona sohvalla ja pidin kylmäpusseja kehon ja raajojen päällä jotka tuntuivat olevan kuin tulessa. Mielessä oli vain musertava epäusko että ei tällaista voi tapahtua lääkkeen takia.

Kävin kiivasta sähköpostikeskustelua sen lääkärin kanssa, kuka oli siprofloksasiinia minulle määrännyt. Hän ei uskonut missään vaiheessa epäilyäni, että lääke voisi aiheuttaa oireeni. Ei vaikka kaikki oireeni lukivat lääkepakkauksessa haittavaikutuksien kohdalla ”harvinainen” tai ”erittäin harvinainen”. Laitoin hänelle linkkejä ulkomaisiin tutkimuksiin ja tapausselostuksiin, mutta tämä oli yhtä tyhjän kanssa. Useita lisätutkimuksia tehtiin työterveyshuollossa, mutta kaikki tulokset olivat viitearvojen rajoissa. Otin siprofloksasiinin osuuden puheeksi usean lääkärin kanssa, mutta kaikki kertoivat etteivät olleet koskaan tavanneet potilasta kenelle olisi tullut haittavaikutuksia kyseisestä lääkkeestä. Pian jouduin kuukauden ”stressilomalle” ja sain lähetteen psykiatrille. Psykiatri ihmetteli miksi minut oli lähetetty hänen luokse, koska vaivani olivat selkeästi fyysisiä.

Viime kuukausien aikana olen tutustunut kymmeniin ihmisiin Suomessa sekä ulkomailla, jotka ovat sairastuneet vakavasti otettuaan fluorokinoloniantibiootteja. On pelottavaa kuulla miten lieviin vaivoihin näitä lääkkeitä määrätään ja miten vakavasti monet ovat sairastuneet näiden lääkkeiden takia.

Yli vuosi on nyt kulunut lääkekuurista.

Jalkojen treenaaminen tai pitkät kävelylenkit eivät kipujen takia onnistu. Ihoa polttaa edelleen, joskin vähemmän ja harvemmin kuin viime keväänä. Helmikuussa vasemmasta nilkasta otetussa magneettikuvassa näkyi tibialis posterior jänteen tulehdus. Polvitaipeisiin ja lonkkiin on ilmaantunut kivut mitkä eivät häviä. Pari ortopedia totesi jännetulehduksen johtuvan siprofloksasiinista, mutta mitään täsmähoitoa ei heilläkään ole. Ohjeistus oli että kannattaa unohtaa koko asia ja jatkaa elämää eteenpäin.

Toivon että mahdollisimman moni lukee tämän ja ymmärtää mitä nämä lääkkeet voivat aiheuttaa.

 

PÄIVITYSTÄ 11.2.2017

Jalkojen kivut rupesivat hellittämään ensimmäistä kertaa kun lääkekuurista oli kulunut noin 1,5 vuotta. Huomasin muutoksen siitä, että alkoi ilmaantua ilman mitään erityistä syytä täysin kivuttomia päiviä, mitkä muuttuivat ajan kanssa viikoiksi ja lopulta kuukauksiksi. Autolla ajo, salilla käynti, kävely jne alkoivat lopulta sujua ilman kipujen pahenemista kuten aluksi kävi. Lisäravinteena käytin magnesiumsitraattia normaaliannoksella. Totesin myös ensimmäisten kuukausien aikana, että keho ei enää siedä tulehduskipulääkkeitä kuten ibuprofeiinia tai diklofenakkia. Nämä saavat aikaan ihon kuumotusta ja pistelyä. Ei kuitenkaan minkäänlaisia vatsaoireita ilmene mihin näiden käyttö yleensä rinnastetaan. Tämä ei tietenkään ole antibiootista johtuvaa. On siis täysin sattumaa, että tutut särkylääkkeet joita olen käyttänyt ongelmitta satunnaisesti vuosikausia eivät enää yhtäkkiä sovi ollenkaan. Enpä tosin ole enää särkylääkkeitä tarvinnut aikoihin. Ja jos jotain tarvitsen, niin parasetamolia pystyn edelleen käyttämään.

Edelleenkin tuntuu useita kertoja päivässä nilkassa lyhyitä kiputuikkauksia, mutta alkutilanteeseen verrattuna voisin sanoa että olen 90-95% parantunut mikä on aivan erinomainen asia! Olen myös päässyt täysipainoisesti palaamaan takaisin liikuntaharrastusten pariin.

Olen tämän ”seikkailun” aikana törmännyt kymmeniin ihmisiin keskustelupalstoilla ja Facebookissa ketkä kamppailevat samanlaisten oireiden kanssa fluorokinolonien käytön takia. Halusin tällä viestillä kertoa kaikille heille, että näiden antibioottien tekemistä vahingoista voi todellakin parantua vaikka siihen voi kulua pitkä aika.

 

One thought on “Teijon tarina

  1. Kiitos kiitos tuosta 2017 päivityksestä. Miten te muut, oletteko saaneet magnesiumista apua lihaksiston tms. oireisiin?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s