Jontun tarina

Kun olin pieni ekaluokkalainen, lääkärien osaaminen pelasti henkeni. Enpä silloin onneksi tiennyt, että runsaat parikymmentä vuotta myöhemmin terveyteni tuhoutuisi lääketieteen ansiosta.

Minä suhteellisen nuori mies istun tänä päivänä pyörätuolissa vain siksi, että luotin sinisilmäisesti yleisesti määrättyjen lääkkeiden turvallisuuteen. Yksi lyhyt ja vieläpä tarpeeton antibioottikuuri mitättömään infektioon merkitsi kohdallani elämän täydellistä romuttumista, eikä kukaan joudu asiasta edes vastuuseen. Kaltaisiani tapauksia on paljon muitakin mutta juuri ketään ei tunnu asia kiinnostavan.

Useimmat ihmiset eivät liene koskaan kuulleetkaan, että jokin antibiootti voisi viedä jalat alta. Fluorokinoloni-ryhmän antibiootit voivat sen kuitenkin todella tehdä. On yleisesti tunnustettu tosiasia, että kinolonit saattavat aiheuttaa vakavia jännevaurioita, mm. akillesjänteen repeämiä. Vähemmän tunnettua on, että haittoina voi esiintyä myös mm. sensorista ja motorista neuropatiaa sekä vaikeita keskushermosto-oireita. Mikä karmeinta, em. haitat voivat jäädä pysyviksi, vaikka lääkkeen käytön lopettaisi heti oireiden alettua.

Itse olin niin huono-onninen, että satuin saamaan kaikki nämä oireet; jotkut tulivat heti kuurin alettua, toiset viiveellä. Tuloksena lääkereaktiosta oli siis työkyvyn menetys ja invaliditeetti sekä jatkuva kipu ja kärsimys, jotka ovat nyt jatkuneet monia vuosia.

Suomessa lääkevahingoissa voi hakea korvausta Lääkevahinkovakuutuspoolilta (nykyään Suomen Keskinäinen Lääkevahinkovakuutusyhtiö) ja näin myös itse heti alussa tein. Poolin päätös oli myönteinen: ”lievä ja tilapäinen”, lihas- ja jännekipuja sekä keskushermosto-oireita aiheuttanut lääkevahinko oli tapahtunut aiheuttaen yhden kuukauden työkyvyttömyyden. Tästä maksettiin pieni korvaus.

Mutta kas kummaa, kuukaudet kuluivat ja oireet ja siten myös työkyvyttömyys jatkuivat edelleen. Tein poolille päätöksestä oikaisupyynnön mutta nyt olikin ääni kellossa muuttunut: oireeni eivät enää kuulemma johtuneetkaan lääkkeestä eikä siten lisäkorvauksia herunut.

Turhauttava lääkärirumba jatkui erikoislääkäriltä toiselle. Tehtiin poikkeavia löydöksiä mutta diagnoosia ei osattu antaa. Toistin lääkäreille usein: ”kaikki alkoi antibiootista, tutkikaa aineistoa haitoista” – mutta eipä minua juuri kuunneltu. Lääkeasia tuntui olevan lähes tabu, tuntui että lääkärit eivät halunneet millään myöntää lääkkeen olevan syypää. Ehkä se oli liian kauhistuttava ajatus heillekin? Minulle se ei ollut vain kauhistuttava ajatus vaan armotonta ja karua todellisuutta, jonka kanssa jouduin nyt elämään päivästä toiseen tietämättä mitä olisi vielä tulossa.

Kului pari vuotta enkä toipunut. Valitin jälleen poolin päätöksestä nyt lakimiestä apuna käyttäen. Uuden hylkäyspäätöksen jälkeen asia meni vielä lääkevahinkolautakunnalle, jonka mielestä oli ”erittäin epätodennäköistä”, että lääke olisi aiheuttanut pysyviä oireita.

Sitten kamelin selkä lopulta katkesi: jänteet kipeytyivät ja jäykistyivät niin ankarasti, että kävelykyky meni muutamassa viikossa. Tiesin mikä oli vialla kuten olin tiennyt koko ajan alusta alkaen, joten lääkärille sanoin oikopäätä, että syy on edelleen kinoloni, mikäpä muukaan. Siihen lääkäri vain vältellen totesi, etten saisi koskaan ottaa niitä. Hyvä neuvo, mutta tuli vain pahasti myöhässä. Taas tutkittiin ja haettiin reumaa ja muita sairauksia, tuloksetta. Olin vasta päälle kolmekymppinen ja kävelyni kävellyt, kukaan ei osannut auttaa.

Kysymyksiä riittää: Miten tällaista voi tapahtua? Miten lääkeaine voi pahoinpidellä ihmisen työkyvyttömäksi invalidiksi? Miten pahoinpitelijä (lääkefirma) voi selvitä asiasta seurauksitta? Miten järjestelmä, jonka perimmäinen tarkoitus on tehdä sairaasta terve, voi tehdä terveestä sairaan? Kumman puolella lääkärikunta on, potilaan vai lääketeollisuuden? Miksi nuiva ja nihkeä suhtautuminen lääkkeestä sairastuneeseen? Miksei voida rehdisti myöntää että lääke aiheutti sairauden ja sitten parhain asiantuntijavoimin kääntää joka ikinen mahdollinen kivi jos vaikka apua kuitenkin jostain löytyisi? Miksi näin voimakasta antibioottia (joka kellistää tarvittaessa pernarutonkin) käytetään pikkuinfektioissa?

Vahinkotapausten harvinaisuuteen on mautonta vedota, yksikin tapaus on liikaa. Tämän voi jokainen todeta lukemalla vaikka Facebookin tukiryhmien sivuilta sydäntä särkevistä tapauksista, joissa ihmisten ainutkertainen terveys ja samalla elämä on tuhottu yhdellä kinolonikuurilla. Heitä ei tapausten suhteellinen harvinaisuus lohduta. Monet heistä olivat nuoria ja/tai terveitä ennen kuuria kuten olin itsekin.

On mahdotonta sanoin kuvata sen kärsimyksen ja surun määrää, jonka tämä lääkekatastrofi on itselleni aiheuttanut. Toivon, että tämän kirjoituksen ansioista joku välttyy vastaavalta tragedialta harkitsemalla tarkkaan, mitä lääkkeitä  suuhunsa laittaa.

Jonttu

2 thoughts on “Jontun tarina

  1. Sain talvella 2013 ,ilmeisesti hiihtolenkin jälkieisen vilustumisen seurauksena virtsatietulehduksen eli virtsasta löytyi E-coli bakteeri johon sain 10 pv kefalex kuurin. Kotia tultua kuume vajaa 40 ,viikko sohvahoitoa ja 10 min välein itkukusella.Viikko kuurin loputtua uudet oireet ja tulehdus levisi eturauhasen ja lisäkiveksiin aika tuskallisesti.Takaisin lääkärille ja Ciprofloxacin kuurin kanssa kotio.Kerkesin syömään 4 tabuja kun aamulla koiran kanssa lenkillä akillesjänteet narisevat kuin vanha aitan ovi.Tajusin heti mistä kyse koska olin lukenut haittavaikutuksilta ja lääkärikin oli näistä maininnut.Oli tavannut 1 tapauksen jossa akilleet tulehtuneet.Lääke vaihdettiin takaisin kefalexiin koska viljely tätä tuki. Mutta tulevat oireet: Helvetin huono/etova olo,karmeita ahdistuskohtauksia,täydellinen uupumus/saamattomuus,yöllisiä hikoilukohtauksia,huimauskohtauksia,paniikin omaista pelkoa,ei uskaltanut oikein kauppaankaan mennä.Myöhemmin olkapäitten kiertäjäkalvosimet tulehtuivat.Tänäkin päivänä jänne-ja lihaskipuja käsivarsissa,kyynärpäissä ,sormissa ja jalkaterien jänteissä.Ei näitä oireita voi hyvällä mielikuvituksellaan yhdistää muuhun kuin kyseiseen antibioottiin vaikka silloin kesällä 2013 luulin että nytkö pää rupee pehmenemään kun just työelämän orjuudesta irti pääsi.Ja vielä yksi kiva oire,kivespusseja pisteli ja poltteli niin kuin puhalluslampulla olisi tohautettu.Ja näitä saakutin oireita on kestänyt näihin päiviin saakka kylläkin lieventyneinä.Toivotaan että joskus loppuu!!!.Nyt myös naapurikadun ukkeli kävelee kyynärsauvoilla postilaatikolle ja paskalle Tavavic kuuri seurauksena että onpahan lääkkeitä!!!

    Tykkää

  2. Miehelläni todettiin syöpä jouluk.2017 ja todettiin, että syöpä oli niin laaja-alainen, ettei hoitoja edes aloitettu. Tammikuussa jostakin syystä hänelle määrättiin 7 kpl TAVANIC 500mg antibioottikuuri. Välittömästi huulet menivät ruvelle, tuli voimakas kutina ja ihottuma kroppaan, näköhäiriöt ja molemmat nilkat alkoi särkeä, 185cm mies alkoi kaatuilla, olkapää vammautui, siitä mies sairaalaan. Emme osanneet yhdistää oireita ko. lääkkeeseen, kunnes kauhuksemme luimme omakanta sivuilta, että oikean jalan 80%akillesjännerepeämä aiheutui Tavanic 500mg lääkkeestä. Jalka kipsattiin ja heikoin tuloksin yritettiin kuntouttaa. Mieheni kuoli syöpään 7.5.2017 ja eli 3,5kk 100% vuodepotilaana ja sen myötä kunto romahti. Kustannukset tästä jalkahommasta yksistään oli yli 1000€. Olen tehnyt korvaushakemuksen Suomen keskinäinen lääkevahinkoyhtiöön, enpä odottele sieltä mitään korvauksia, kun näitä kohtalotovereiden juttuja lueskentelee täältä netistä. Olimme 48 vuotta naimisissa ja olen aivan varma, että hän olisi nähnyt vielä kesän, kun olisi päässyt liikkumaan ja fyysinen kunto olisi pysynyt ennallaan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s