Riikan tarina

2014 keväällä sain bacillus sereus-bakteerin suolistooni saastuneesta vedestä.  Bakteeri aiheutti itsepintaista ripulia ja lopulta sain antibioottikuurin puhelimitse kesäkuun lopulla 2014 näkemättä kertaakaan lääkäriä tänä aikana. Sain siprofloksasin-kuurin viideksi päiväksi annoksella 2X500mg. Kuurin aikana ripulioireeni pahenivat ja soitin lääkärille. Hän kehotti seuraamaan tilannetta… sillä tuloksella että pakotin itseni syömään kuurin loppuun. Muistan lukeneeni paketista mahdollisista sivuoireista ja miettineeni, uskallanko aloittaa kuuria ollenkaan. Luotin kuitenkin lääkkeeseen ja oman kehoni suojamuuriin mahdollisista haitoista. Samaan aikaan kävin aktiivisesti kuntosalilla ja elämäntapani olivat terveet. Lääkäri ei sanallakaan varoittanut lääkkeen vaaroista tai siitä, ettei kuurin aikana saisi harrastaa kovaa liikuntaa. Kuurin jälkeen suolistobakteeri oli poistunut kehostani mutta siinä samalla kuolivat kaikki hyvät bakteerit suolistostani. Suolistovaivani jatkuivat mutta oletin niiden rauhoittuvan ajan kanssa. Jatkoin nousujohteista saliharjoitteluani. Neljä kuukautta sipro-kuurista kävin kiropraktikolla niskajumin vuoksi. Jotain tapahtui kehossani tämän hoidon yhteydessä. Ilmeisesti myrkyt lähtivät liikkeelle kehossani. Samana iltana kehossani alkoi ilmetä puutumista ja kihelmöintiä, jotka pahenivat päivä päivältä. Käsiäni ja jalkojani alkoi särkeä niin kuin niitä olisi riivitty ja revitty sisältä päin. Kipu oli aivan sietämätön. Tuntui kuin luitani ja jänteitäni olisi revitty molemmista päistä. Lisäksi käsiäni kuumotti niin että tungin niitä viileän patjan väliin helpottaakseni ahdistavaa tunnetta. Ainoastaan liike hieman hillitsi kipuja. Itkin yöt ja kävelin kipeillä jaloillani edestakaisin muiden nukkuessa. Kävin ensimmäisellä viikolla yksityisellä neurologilla joka passitti minut kaularangan mangneettikuvaukseen. Hän epäili niskaani aiheutuneen kiropraktikon käsittelystä jonkun vaurion joka aiheutti puutumisoireet. Kuvat olivat kuitenkin moitteettomat. Terveyskeskuksessa otettiin liuta perusverikokeita ja reumakokeet, kaikki olivat kunnossa. Kipuihini määrättiin arcoxiaa, vahvaa reumakipulääkettä. Söin sitä muutaman päivän kunnes suolistoni alkoi vuotamaan verta. Lopetin kuurin siihen. Kokeilin myös panacodia ja para-tabsia mutta ne eivät vähentäneet kipujani yhtään, päinvastoin, tuntui kuin kivut olisivat vain lisääntyneet.

Toisella viikolla kipujen lisäksi sormeni ja varpaani alkoivat jäykistymään ja yliojentuivat kouristuksenomaisesti. Lihakseni nykivät ja lihasvoimani olivat kadonneet.  Molempien käsieni nimettömät sormet alkoivat oireilemaan voimakkaimmin ja näiden sormien jänteet lukkiutuivat. Tätä jatkui muutaman viikon, kunnes aloin ottamaan kalsiumlisää. Olin vakuuttunut että minulla oli hypokalsemia oireideni ja maidottoman ruokavalioni vuoksi. Kalsium kummasti rauhoitti kipujani, mutta vain todetakseni saavani lisää uusia oireita. Ripulini oli koko tämän ajan ollut pahana, mutta kalsiumlisän aloitettuani se paheni kertaa kymmenen. Kahden viikon aikana laihduin kahdeksan kiloa, olin päivän tyksissä tiputuksessa, mutta kokeiden mukaan ainoastaan haima-arvoni olivat koholla ja olin pahoin kuivunut. Makasin marras-joulukuun sängyssä kivuissani. Aloin saamaan paniikkikohtauksia öisin. Aina kun meinasin nukahtaa, havahduin omaan huutooni ja siihen että en hengitä. Ahdistus oli valtava enkä ole koskaan elämässäni kokenut mitään niin hirveää. Sydämeni hakkasi niin että tuntui sen tulevan rinnasta ulos. Lisäksi minulle alkoi tulemaan lisälyöntejä. Pelkäsin kuolevani. Kahdesti kävin tyksin ensiavussa vain kuullakseni, että minulla on varmasti ollut hyperventilaatiokohtaus! Miten alentavaa kohtelua sainkaan.  Olin kävelevä ihmisraunio. En uskonut saavani apua lääkäreistä, kuten nyt jälkeenpäin voin todeta tapahtuneen. En nukkunut öisin kuin vartin pätkissä ja päivisin olisi pitänyt jaksaa käydä luennoilla. Unettomuutta ja öillisiä paniikkikohtauksia oli jatkunut muutaman viikon, minun oli pakko hakea apua lääkkeistä. Sain rauhoittavia ja sykettä alentavia lääkkeitä. Muutaman yön sain nukuttua opamoxin avulla, mutta en uskaltanut jatkaa niiden syöntiä, pelkäsin että jään koukkuun.  Ravasin niin terveyskeskuksessa kuin yksityisilläkin lääkäreillä, mutta kenelläkään ei ollut ymmärrystä mistä kaikki johtui. Jos tuolloin olisin ymmärtänyt kaiken johtuvan sipro-kuurista, en tiedä olisinko selvinnyt sekoamatta. Vuodenvaihteessa en jaksanut edes kauppareissuja ilman että pysähdyin johonkin istumaan ja tasaamaan sydämen hakkaamista. Kaksi kuukautta aiemmin olin elämäni kunnossa ripulia lukuun ottamatta, nyt en kyennyt edes kauppareissuun.

Vuosi 2015 alkoi ja taistelin masennuksen ja kipujen kanssa. Sydänoireeni olivat rauhoittuneet, liikaakin sillä pulssi huiteli viidessäkympissä ja verenpaineet olivat aivan liian matalat. Tuntui että sydän ei jaksa enää lyödä. Pääsin maaliskuussa tyksiin reumapolille kuullakseni että minua ei vaivaa mikään. Pääsin myös vihdoin ja viimein neljän kuukauden odottamisen jälkeen paksusuolen tähystykseen. Löydöksenä oli lymfosyyttikoliitti, paksusuolen mikroskooppinen tulehdus. Sain entocort-kortisonikuurin kolmeksi kuukaudeksi. Kuurin aikana kipuni eivät rauhoittuneet vähääkään, ja lopulta lopetin kuurin asteittain kahden kuukauden kohdalla. Ruokavalioni oli ollut syksystä asti sokeriton, maidoton ja gluteiiniton, nyt jätin pois kaikki viljat, myös riisin, punaisen lihan ja kaikki tärkkelyspitoiset vihannekset. Aloin yhdistämään tiettyjen ruokien ja kipujen pahenemisen. Jouduin jättämään pois myös probiootit sekä fermentoidut tuotteet niiden selkeästi pahentaessa kipuja. Asteittain kipuni vähenivät, mutta heti jos söin pienenkin määrän jotain sopimatonta, kärsin pahenevista kivuista viikon ajan.

Tänään, pian vuoden päivät sipro-kuuristani, koen että alan hiljalleen olemaan oma itseni. Yhdistin oman sairastumiseni syömääni siprokuuriin vasta kuukausi sitten törmätessäni yhä uudestaan netissä sipro-kuurin aiheuttamiin jänne- ja niveloireisiin. Aloin tutkimaan lääkkeen haittoja tarkemmin ja kaikki oireeni löytyivät paketin haittavaikutuslistasta.

Aloitin kuntosalin hiljalleen muutama kuukausi sitten kivuista huolimatta ja tällä hetkellä tuntuu että alan jopa edistymään ohjelmassani. Jalkapäivät vaikuttavat kipuihini ja varsinkin polvet särkevät muutaman päivän ajan treenin jälkeen. Kivut palaavat heti jos poikkean niukasta ruokavaliostani. Myös suolistoni on edelleen arvaamaton ja reagoi herkästi muutoksiin. Myös kihelmöintiä ja värinöitä on vielä jalkapohjissa ja sormeni ovat herkimmät kipuilemaan. Uskon, että paranen ennalleni vielä tästä, mutta sinne on vielä matkaa. En elättele enää toiveita nopeasta parantumisesta, mutta unelmoin päivästä, jolloin voin syödä normaalisti ilman kipuja. Sairastumiseni on muuttanut minua paljon. Enää en ole sinisilmäinen ja usko kaikkeen mitä näen, luen tai kuulen. En myöskään uskalla syödä enää kipulääkkeitä, sillä ne reagoivat fluorokinolonin kanssa. Toivon että kukaan ei joutuisi kokemaan tällaista, mutta valitettavasti fluorokinoloneja määrätään surutta aivan liian helposti. Lääkärit eivät ole tietoisia lääkkeiden haitoista ja omalla kohdallani oireiden puhkeaminen vasta neljä kuukautta kuurin jälkeen vaikeuttaa oireiden ja lääkkeen yhdistämistä toisiinsa. Olen tänä aikana käyttänyt tuhansia euroja lääkäreihin, tutkimuksiin ja lisäravinteisiin. En laske menetettyjä euroja, pyrkimyksenäni on ollut vain saada elämäni takaisin. Toivottavasti joku saa tästä voimaa omaan paranemisprosessiinsa.

7 thoughts on “Riikan tarina

  1. Hei! Onneksi vaivasi on paranemaan päin. Itse sain MS-taudin otettuani Hepatiitti A+B rokotteen..MS-tauti kyllä lukee rokotteen sivuvaikutuksista, mutta eipä siitä minulle kukaan maininnut. Rokote oli pakko ottaa työtäni varten, työterv.huollossa. Kaksi viikkoa rokotteen jälkeen alkoi jäsenet puutumaan ja puoli kropastani muuttui toimimattomaksi. Sain näköhermontulehduksen..ja tämä menee koko ajan pahemmaksi :´( Lisäksi tähän ei ole parantavaa hoitoa olemassakaan… en luota enää länsimaiseen lääketieteeseen tippaakaan..

    Tykkää

  2. Toivon kovasti, että paranet ja uskon näin myös tapahtuvan lähes 100%.sti, koska sinulla ei kirjoituksestasi päätellen ole FQ:n aiheuttamia hermoratavaurioita. Itselläni on 5’s vuosi menossa vastaavan kuurin jälkeen. Yhteistä kanssasi on vaitsan toimintahäiriöt. Jännetuölehdukseni ovat kohtuullisesti parantuneet, vaikka kireyttä on niin jalkojen kuin olkapäidenkin jänteissä ja yksi jänne kädestä spontaanisti katkesikin. Pahinta omalla kohdallani on pysyvät hermoratavauriot, jotka on oikeasti todettu FQ-antibioottien aiheuttamiksi. Epäilyksesi lääkärien kyvystä ja halusta auttaa FQ-potilasta ovat aiheellisia, olen itse kokenut saman. Lisäksi FQ-potilaan tulisi kokemukseni mukaan ainakin akuuttivaiheessa välttää fysioterapian ohjeita, koska elimistö ei silloin kestä normaaleja lihasten ja jänteiden venytyksiä. Hyvää kesän jatkoa ja toivotaan parempia ilmoja.

    Tykkää

  3. Kiitos Make kommentistasi. Tätä tilannetta helpottaisi paljon, jos olisi joku terveydenhuoltoalan ammattilainen tukemassa kuntoutusta. Henkisesti on musertavaa yhä uudelleen tulla tyrmätyksi lääkärien taholta siitä tosiasiasta, että fluorot ovat aiheuttaneet kehon romahduksen. Joka käynnin jälkeen olet takki tyhjänä ja yrität itse selviytyä ja löytää keinoja helpottaa oireita ja omaa oloa. Toivon sinulle parempaa terveyttä ja voimaa ☺

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s